maanantai 17. maaliskuuta 2014

Sadan vuoden pelon nostalgiaa

Hikoilen moottoriteiden risteyksissä
yksin Otavan alla
stadionin massahysteriassa
uskoa, toivoa ja

hypotermia 5 metrin korkeudessa
ylös ja alas laskeutuvan katon
ristipaineessa ei edes ole
kurkistusreikää kuin saduissa
jotta näkisi tähtikuviot

Suola huuhtoutuu suoraan
26 asteen helteen sandaalien
kärjille varistaen
puhuvat päänsä
vallattomuus ajoi juuri kolarin
päätiellä sillä jarruttajansa
ei ole koskaan pysäyttänyt
aikaa minun kohdalleni

Surrealismi on tyylisuuntaus
voi kun käsittäisivät
solunjakautumisesta asti
kaikki luokittelu on kolmevuotiaille jätettävää
onhan täysin
absurdia luulla nähdyn olevan totta

koska 17 vuotta toivomani olisi minussa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti