Piiloton

Suoristuneissa hiuksissa viimeisellä
keskiyön junalla musta aukko
imaisee tytön ja passin

Paluuta valoon voi aina yrittää
mutta mustaa silmää ei paeta lopullisesti

Jalat pois pöydältä

Jalat maassa
on hyve tiukassa pitää
kuulee kahdeksankymppisten sitruunahampaista
teekutsuilla hillittyjen
vaaleanpunaisten leivosten takaa

On soveliaisuutta vastaan väittää
että jalat eivät ole kiinni tukevassa
vaan laskettu alas
ikään kuin kelluisimme kaikki
sitruunankeltaisilla uimarenkailla

Tumppaan taas järjen tai tunteen

Aamuyön juna ja pään sirinä
savuuntuneella kaulan kaarella
rahareiät pistää tanssimaan
silmäpeli ja ryhmäpaine

Lasku on kuin verensokerin
yhtäkkiä, korkealta ja kovaa
vaikka emme edes olleet saavuttaneet pilven reunaa
jota kummasti reunustavat
värikynäviivat kurkusta alas

Koskenlaskijoina tunnemme olomme uhkarohkeiksi
vaikka kun taas neljä nolla kuuden junaan nostamme
koron kerrallaan
huonokin seura käsittää miksi
hame lyhenee eikä päinvastoin

Lopeta viikko kuin maailma

Kulmakarvat ja varpaankynnet
nousevat ekstaasiin
riuhtoen kaiken muun
myös auran ympäriltä
mukanaan korkeuksiin,
ennustamattomuuksiin

pöllyssä ei pysty hengittämään

Silti sen arvoista on joka
huulipunan veto
kunnes toisin tiedetään

Jatkuvasti mutta varoittamatta

Sinun tulee tietää
ennen pimeää
mikä suunta, kumpi kylki
mistä haluat nähdä unta

Ja jotteivät aamuyössä
jalat paleltuisi
varaa kuumavesipullo jalkopäähän
ja unohda
että se menettää vaikutustaan
jatkuvasti mutta varoittamatta
niin kuin aamudosettisi sisältö

Kävellä kevään ensimmäistä kertaa avojaloin

Jos saisin päivän
juosta paljas iho vasten pistelevää vauvaruohoa
pyöräillä lähikioskille jäätelölle hetken mielijohteesta
oli aamu- tai iltahämärä

ja retkottaa siskojen keskellä viltillä
ylimmän ihokerroksen vapauttaessa
auringon savumerkkejä

Jos saisin päivän
huolettomuutta ja lapsekkuutta
tietäisinkö yhtään paremmin
mitä teen viiden vuoden päästä
tai minuutin

Nurkkapaikka

Älä ikinä mene
perjantaina
sillä lauantain raahaavien
minuuttien kiduttavuus
syöpyy läpi eilisen hauskuuden
muistojenkin

Ja vielä istun yksin

Kello etenee samassa tahdissa
valon pakenemisen kanssa

Mustavalkoinen

Kasvoni kahtia
jakaa juuri tämän
viikon kevätaurinko

jossa kylven
kirsikanpunaisen avoauton etupenkillä
cat eyes ja mansikkasiideri
punatuissa kynsissä värjätty
tukka liehuen

En sentään
kuin kansallislippu
ole tällainen

Nestehukka

Risti-istunta kuusimetsikön keskiössä
suolaiset aallot käyvät jalkaterissäni
värisen vihreässä

Myrsky tulee hämärtymisen hetkellä
lopetan kuiviin vuotamisen
ja maaperä kitkee hiljaa lausumani toiveen
kuin rikkaruohon

Raikas tuuli puhdistaa kasvoni
muttei lankakerän ydintä
jota pitelen aivan itseni edessä

Siinä, selvitä ja avaa.

Mutta minulla on jo nestehukka
eikä lentolippu auta
kuin marraskesin parantumiseen.

//Tämä runo on yksi ensimmäisistä ns. kunnollisista kyhäelmistäni, vaikka moni kohta ja ratkaisu tuntuukin kömpelöltä. :D Epäilisin, että olen kirjoittanut sen 15 vuoden paikkeilla eli kolmisen vuotta sitten. Tänään teki mieli katsoa taaksepäin ja miettiä, olenko kehittynyt yhtään.

Houdiniksi pitää sinun jälleen tuleman

Sähkönsininen keila
kaataa pikkusormen luun
ohuita toiveita

Et voi nähdä, kuka lamppua pitelee
vaikka kuinka siristäisit

Toisin kykenet
onko lämmin vai kylmä
riippuu siitä, mitä luidesi päälle on kerrostunut

Värjää siis lampun 45 astetta
vaikka kaukoluotaimella

Enkä usko enteisiin

Sade paahtaa avoimia
jalkapohjiani teräväreunaisilla
kivillä joilla kävely vuodattaa verta

Nousuvesi tekee tuloaan päiviä
vaikka värjöttelen jo kesämekossani
passi taskussa ja korot odottamassa
aina nurkan takana

Mutta huomisen lämmittävän
tuulenhenkäyksen uskon edistävän tämän kylän aikaakin

Siksi olen teipannut rannekelloni peittoon
ja antanut ihoni rantahiekkaan
osuessaan ottaa pieniä iskuja

//18-vuotissyntymäpäivän ajatuksia kuumeisten silmien takaa.

Vointiani kuukausiin

Hyökätkää kimppuuni
syökää sydämeni ja repikää
silpuksi hiussuonetkin

Juuri sitä tarvitsen
kun olen kehrännyt kasaan
takkuiset langat
ja turruttanut tunnon
kattoa nostattavilla mietelauseilla

Se oli viiden vuoden työ
jonka sekunnissa tuhoamisen
jälkeen hymyilitte
ettekä olleet kysyneet

Sulkiin

Takanaan naakkaparvi
hän kävelee nauramatta
kompastellen pudokkaisiin

ei katsomista

Päivä nousee kahvimukissa
valkokankaan poimuissa
ja taksin sivupeilissä

kaikuun
jos katsoo tarpeeksi kauan

Kurjat

Marssimme ikkunalaudoilla
poninhäntien jyrkänteillä
ja niittyjen liidulla vedetyillä rajoilla

Vapise, varise, valitse
aamu- tai iltakahdeksikko
ympyrän oikea tai vasen kaari
mutta muista
marssimme jatkuu pääskyjenkin saavuttua

Väistä, värise, välitä
vain meidän potkivasta poljennastamme
ja värjäävistä vaatimuksistamme
kaiken indigoksi

Syövy läpi kuorten ja minuuteni juovuta

Vastasyntyneet sormet
kuin haavan hedelmättömät oksat
repivät rikki sisältä ulos
sisään - ja - ulos

Peukalon läpivalaisu kypsyttää
sahalaitakuvion
ja naapurin eilisaamuisen hymykuopan asteen
- Ei, loputkin valaise
luuytimeen läpi
geenikerrostumien jotka puhuvat jäävuoria

Ulos - ja - ulos
ulos olevaisen minäni materiaalista
sanon
minun täytyy kuulua minulle
vaikken sitä varmaksi osaa todistaakaan

Ja sisään
päästän silti kehittymään
puolikkaan varpaideni linnunluista

Äläkä vedä kylkiluista

Harsoin suljettuihin totuuksiin

Kaksin pitkällämme pimeässä
minä ja kouristukset rinnassani
veri kiertää sykäyksittäin
ja tunnen lihasten supistelut
sileää kudosta vasten heikointa
osaa linnunpesästä

jota variksenpelättimeksikin kutsutaan

Heinää päänahastani tupeittain
johon viiltävä teräkin sopii
tänä yönä
uniperhosten välkkyessä psykedeliaa
vain ohut peite meitä erottamassa
toistemme rustoutuneista selkärangoista
minä tunnen veren liikkeet

Ja tahdon
suodattamatta yhdellä henkäyksellä
haistaa luukätköissäni tunteen
jota en aallokon suolasta erottaisi

sillä se saattaa olla jo kiteytynyt

Thunders

The ceiling hunting my neck
down under the skin

Stars twinkling far
away from my reach

Compressed anxiety
sneaking whenever the dark
descends on the weak

The fever's applause
risen from the young minds smoking
until the big bang

You may open your eyes now

Say hello to the clouds
drifting towards
a mountain without a coating
of snow

Say hello to the leaves
whose existence
and intensitivity of colour
you already forgot
because of the special coma
you always give in to

when green turns into grey
and your brain cells
into dust

Say hello to the brighter
side of year
now or there will be no butterflies

Please, say hello to the metamorphosis
only waiting for your hint
just around the corner

Ja tunteiden kuolemaa

Toteutumattomat toiveet
epäonnistuneet elämykset
ja haavoittuneet haaveet
maljakossa sateen edessä

Vieressään pino ruutupaperia
ruusun kuihtuneista terälehdistä
hylätty, hylätty, hylätty
ei kelpuuteta
palaa lähtöruutuun

Pilviverhon väistymiseksi
kahden lasin takaa
ja edestäkin tarvitaan
haarniskaa ja kilpeä

Vaan kynnetkin hiiltyvät

Pölyhiukkaset taivaanrannassa
vaaleanpunaisilla pilvillä
kuin Muumilaaksossa
valmiina suodattumaan
läpi maskien
pomppivat ilkikurisina

Maanteitä tallaavat
ihmettelevät päivän illaksi
muuttumisen nopeutta
ja sitä etteivät solut hengitä