Muistelen kuin hiostavia tunteja ennen ukkosta
nuoren ja tyhmän potkuja yli
kaiken ennen vallinneen rajan
Pelkään niin kuin pallosalamaa kymmenvuotiaana
kasvojeni kimmoisaan ihoon piirtyviä arpia
naarmuja anonyymistä oksistosta
vain vieraita kieliä läpi posliinitärykalvon
Vaikka pelko on mörkö sängyn alla
sillä särkyneet osat eivät näy vaan tuntuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti